Einon synttäreille kutsuttiin vain lähimmät perheenjäsenet. Meidän tapauksessa se tarkoittaa noin kahtakymmentä vierasta. Eipä paljon enemmän olisi mahtunutkaan. Kahvilusikatkin loppuivat kesken. Niinkuin kuvastakin näkyy, hyödynsimme kaiken mahdollisen tilan keittiössä. Yhdellä ikkunalaudalla oli kupit, lautaset jne. Toisella ikkunalaudalla oli lasten mukit, lautaset, pillit sekä juomat. Pöydälle jäi näin hiukan tilaa myös kahvittelulle.
Siis huomenna 2. syyskuuta on virallisesti Einon syntymäpäivä. Neljän sormen näyttämistä on jo paljon harjoiteltu ja isoksi kasvaminen tuntuu tosi hienolta. Miten äiti ja isä pysyisivät tässä tahdissa mukana? Minne se meidän vauva hävisi?
